Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus

mw_news2.png

Vanha kunnon pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ei elä kovin hyvin täällä Suomessa. Hallituksen päästrategia tuntuu olevan säästöjen tekeminen eli kulujen leikkaaminen. Kauppatase on rojahtamassa meille kovin epäedulliseksi ja kuitenkin tulee hämmentävän vähän viestiä siitä, että hallitus olisi tietoisesti tekemässä meidän kaikkein vakavimmille ongelmille: työpaikkojen katoamiseen ilman että uusia näkyisi olevan tulossa. Ekonomisti Juhana Vartiainen ilmaisi Helsingin sanomien sunnuntain haastattelussa (4.3.) oman käsityksensä siitä miksi Ruotsi on viime vuosina ottanut Suomeen selvää etumatkaa kaikilla talouden mittareilla mitattuna: Siinä missä Ruotsi on ensisijaisesti panostanut työvoiman tarjontaan mm lisäämällä verotuksessa ansiotulovähennyksiä , Suomessa on satsattu elintarvikkeiden arvonlisäverojen alennukseen ja muihin toimiin, jotka eivät johda suoraan ihmisten suurempaan motivaatioon osallistua työelämään ja perustaa yrityksiä.

Syy painotuseroihin on selvä: meillä on vallassa korporatistinen järjestelmä joka antaa työmarkkinajärjestöille merkittävästi suuremman roolin kuin Ruotsissa. Hallitus on näiden järjestöjen talutusnuorassa ja syö niiden kädestä. Työn tarjonnan lisääminen tavoitteena ei kuulu meikäläisen korporatistisen järjestelmän ensisijaisiin intresseihin. Viime päivien ja viikkojen lehtien otsikot antavat kuvaa siitä, kuinka eksyksissä ay-liikkeessä ollaan: siellä on johtajia jotka eivät ole huomanneet aikakauden muuttuneen ja ihmisten kyllästyneen eliittiblokkien omiin valtapeleihin. Samaan aikaan työnantajat ovat edelleen kiinnostuneita lähinnä huipputeknologiayrityksistä kun vähintään yhtä iso haaste on kasvattaa pienyrittämistä ja erityisesti palvelusektoria

Kaiken kaikkiaan meidän pitäisi kerta kaikkiaan siirtyä nykyistä paljon radikaalimmin työn, yrittämisen ja pääoman verottamisesta kohti kulutuksen ja luonnonvarojen käytön verotukseen. Kertakäyttökulutukselle pitäisi panna suitset ja samalla helpottaa erilaisten palvelujen pääsyä markkinoille. Suomesta pitäisi luoda resurssitehokkuuden mallimaa. Tähän meillä on (toisin kuin ruotsalaisilla) kulttuuriset ja historialliset edellytykset, sillä se on olennaisesti sodankäyneiden ihmisten käytännöllistä järkeä: miten korjataan ja uusitaan eikä heitetä pois, miten säästetään toisaalta ja investoidaan uuteen.

Nykyisellä kuntarakenteella meillä on tiedossa ennenäkemätön ja hallitsematon kunnallisten palvelujen alasajo. Hallituksen tehtävänä olisi ajaa nopea kuntarakenteen täydellinen uudistus. Lisäksi pyhä eläkeikäasia pitäisi hoitaa ja turhat eläkeputket tukkia: eläkeiän nosto on välttämättömyys, samalla kun pitää rakentaa joustavia toimintamalleja sille kasvavalle joukolle ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä vielä kun he ovat päälle 70-vuotiaita.

Suomen hyvinvointivaltiomalli pitää uudelleenluoda seuraavien vuosien kuluessa, muuten meidät hukka perii. Siitä pitää rakentaa kannustavampi ja joustavampi, sellainen joka vastaa paremmin niitä tarpeita, joita post-teollinen maailma sille esittää.

This post also in English ›

BlogMarkkuin finnish