Pentti Malaska: muistokirjoitus

malaska_vaaka.jpeg

Tämä on muistokirjoitus Pentti Malaskasta, joka oli tärkein oppi-isäni tulevaisuuden tutkimuksessa. Professori Pentti Malaska siirtyi luotamme pois sairauden heikentämänä 15.3.2012. Hän oli syntynyt Karjalan Käkisalmessa 11.4. 1934.

Pentti Malaska oli tulevaisuuden tutkimuksen pioneeri, innostava opettaja ja syvällinen yhteiskunnallinen ajattelija. Hän puhui ympäristöongelmista kauan ennen kuin niistä tuli julkisesti hyväksyttyjä tosiasioita. Hän nosti esiin uuden viestiteknologian mahdollisuudet aikana, jolloin ne vasta olivat idullaan. Hän alkoi puhua henkisistä arvoista aikana, jolloin arvot tarkoittivat lähinnä aineellisia ja taloudellisia arvoja. Malaska oli edelläkävijä sanan todellisessa merkityksessä.

Pentti Malaska oli poikkeuksellisen monialainen ihminen. Peruskoulutukseltaan hän oli insinööri, joka työskenneltyään Imatran voiman palveluksessa väitteli 1960-luvun puolivälissä energiataloudesta. Malaskassa asui aimo annos kokeilevaa keksijää ja hänen vankka pohjansa insinööritieteissä antoi eväitä ymmärtää myös teknologisen kehityksen kriittisiä ulottuvuuksia.

Malaska ei kuitenkaan ollut perusinsinööri: alusta lähtien hän oli kiinnostunut yhtä lailla talous-, yhteiskunta- ja luonnontieteistä kuin humanistisistakin tieteistä. Kaikkien näiden tieteenalojen virtauksiin hän jaksoi loppumattoman tiedonjanonsa avulla perehtyä. Se johti lopulta renessanssihengen mukaiseen eri tieteen- ja tiedonaloja yhdistävään kokonaistarkasteluun, josta tuli hänen tulevaisuusajattelun kovaa ydintä.

Hänen matemaattiset lahjansa veivät hänet jo 1966 Turun kauppakorkeakulun tilastomatematiikan professoriksi. Kauppakorkeakoulusta muodostui se piiri, jossa hän koulutti useita opiskelijapolvia jäntevään loogiseen ajatteluun. Sinne rakentui myös vähitellen tulevaisuudentutkimuksen akateeminen tutkimusyksikkö, joka Malaskan ja myös äskettäin edesmenneen Mika Mannermaan toimesta käynnistyi vuonna 1992. Hän toimi myös pitkään vuonna 1980 perustetun Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ensimmäisenä puheenjohtajana.

Kansainvälisyys löi vahvan leiman Malaskan toiminnalle. Hän tuli Rooman klubin piiriin jo 1970-luvun alussa. Sieltä hän löysi todelliset hengenheimolaisensa: ihmiskunnan tulevaisuudesta huolestuneet valveutuneet aikalaiset ympäri maapalloa, jotka näkivät, että on korkea aika herätä huomaamaan taloudellis-teknisen kehityksen syvävaikutukset ihmiseen ja luontoon.

Malaskan kansainvälinen toiminta sai vuosikymmenten myötä yhä uusia ulottuvuuksia. Hänestä tuli aikanaan myös tulevaisuudentutkijoiden kansainvälisen World Futures Studies Federation –järjestön puheenjohtaja. Ei liene liioiteltua sanoa, että Pentti Malaska oli aikanaan yksi Suomen kansainvälisimpiä ihmisiä, jonka verkosto ulottui maapallon jokaiseen kolkkaan.

Pentti Malaska oli luonteeltaan sokraattinen keskustelija, joka nautti älyllisestä dialogista. Me, hänen tutkimusryhmänsä jäsenet, kutsuimme häntä leikkimieliseksi ”ajatusten Tonavaksi” , sillä hänellä oli tapana löytää ehtymättömästi tuoreita näkökulmia mihin tahansa aiheeseen. Minulle –niin kuin niin monille muillekin –Malaskan kohtaaminen merkitsi tärkeää käännekohtaa, joka aukaisi salaisen portin uusiin maailmoihin.

Malaska oli herkästi innostuva ja sydämellinen, mikä epäilemättä oli perua hänen karjalaisista juuristaan. Niinpä hänen kanssa työskentely oli myös inhimillisesti antoisaa. Klassiseksi muodostui hänen johtamisperiaatteensa: ”jollei sinulla ole hauskaa täällä, saat potkut!”. Siinäpä ammennettavaa tämän päivän johtamiskeskusteluihin.

Kun yhteiskunnallisen keskustelun aallot vaikkapa ydinvoiman osalta löivät korkealle, heittäytyi Pentti koko olemuksensa voimalla mukaan keskusteluun ottaen käyttöön argumenttien koko arsenaalin. Häntä harmitti erityisen paljon, jos yhteiskunnallisia päätöksiä perusteltiin hänen mielestään epärationaalisilla argumenteilla. Ydinvoiman vastustajat saivat hänestä edusmiehen, joka ei pelännyt asettumasta teollisuuspomojen tulilinjalle jos asia sitä vaati.

Aktiivisen yhteiskunnallisen keskustelijan rooliin Malaska oli solahtanut jo 1970-luvun alussa. Tuolloin ilmestyi Rooman klubin ”kasvun rajat” –raportti, jonka perusteesit –jotka tänä päivänä hyväksytään kautta yhteiskunnan –olivat tuolloin myrkkyä monelle sokeasti taloudellisen kasvuun uskovalle talousmiehelle. Tässä Pentti näytti esimerkkiä meille nuoremmille: vaikka iskuja sateli –ja monet niistä vyön alle – on akateemisen toimijan kansalaisvelvollisuus tuoda esiin tiedollisin argumentein asioiden tosiasiallinen laita.

Näissä keskusteluissa Malaska ei koskaan tyytynyt olemaan pelkkä kriitikko, vaan toi aina esiin omaan vaihtoehtonsa, oli sitten kyseessä energiaratkaisut, hyvinvoinnin mittaaminen tai ylipäänsä maailman selittäminen. Viimeisinä vuosina hän alkoi kehitellä ajatusta ”Neokasvusta”, siis sellaisesta talouden ja yhteiskunnan kasvusta, joka ei perustuisi luonnonvarojen riistoon ja yhteiskunnallisen epätasa-arvoisuuden kasvuun. Tämä työ häneltä jäi kesken.

Malaskan viimeiseksi kirjoitukseksi jäi pari kuukautta sitten valmistunut artikkeli, jolla oli paljon puhuva otsikko: ”Tulevaisuustietoisuudesta ja tulevaisuudesta tietämisestä”. Siinä Malaska toteaa, että tulevaisuudesta tietäminen on tiedonala siinä missä menneisyydestä tietäminen. Olennaista on tietoisuus, sillä juuri se tekee ihmisestä kykenevän arvioimaan tulevaisuutta. Viime kädessä Pentti Malaska oli ihmiskunnan sivistymiseen luottava klassinen humanisti.

BlogMarkkuin finnish