Kulttuuri on tulevaisuuden pääoma

mw_news2.png

Guggenheim museohanke on selvästikin nostanut esiin tunteita. Monet tuntuvat ajattelevan että museon pystyttäminen veisi pois resursseja paitsi muilta museoilta, niin myös vanhuksilta, päiväkodeilta jne. Jos asiat tässä hankkeessa tehdään oikein, niin ei todellakaan tarvitse tapahtua. Tärkeintä on kuitenkin muistaa mistä tässä on todellakin kysymys. Teollisessa yhteiskunnassa maat menestyivät jos heillä oli luonnonvaroja ja finanssipääomaa. Näiden avulla luotiin vaurautta jotka loivat puolestaan edellytykset infrastruktuurin ja koulutusjärjestelmän kehittämiseksi.

Nyt tilanne on ratkaisevasti muuttumassa. Tulevaisuudessa kulttuuriin investoiminen luo eniten vaurautta sillä vanhojen pääomien vetovoima heikkenee luonnonresurssien niuketessa ja finanssikapitalismin tullessa tiensä päähän, kuten nyt olemme todistamassa.

Kulttuuri on aineetonta pääomaa joka houkuttelee vetovoimallaan aineellista pääomaa. Ihmisten huomio tulee tulevaisuudessa yhä enemmän kohdistumaan aineettoman pääoman muotoihin: elämyksiin, luontosuhteeseen ja tasapainoiseen elämään.

Vielä tänään Suomi elää metsä-, ja metalliteollisuudesta mutta tulevaisuudessa tarvitsemme paljon muutakin. Tarvitsemme kulttuurista vetovoimaa, joka tuo meille huomiota, ihmisiä, yrityksiä ja euroja, ympäri maailmaa.

Tätä vetovoimaista ja monikulttuurista Suomea meidän pitää olla rakentamassa täysin palkein, sillä se on meidän tulevan menestyksen elinehto. Siksi meidän täytyy ottaa rohkea askel eteenpäin ja kutsua Guggenheim-museo rakentamaan tätä Suomea kanssamme. Jos emme sitä tee, jälkipolvet tulevat tuomitsemaan meidät kapeakatseisiksi pelkureiksi, jotka eivät näe nenäänsä pitemmälle.

Kun tahtoa riittää, voidaan rahoitukseenkin löytää luova ratkaisu. Äskettäinen Aalto-yliopiston menestyksekäs varainhankinta osoitti että kyllä näiltä pohjolan rajoiltakin pääomia löytyy, kun tavoite on riittävän arvokas. Niin kuin se tässä Guggenheimin museon tapauksessa on. Jo se että valtio myöntäisi Guggenheim-lahjoituksille verovähennysoikeuden, voisi ratkaista peli ja tuoda yksityisen rahoituksen pöytään.

Mutta kuten aina, vastustusta löytyy ja runsaasti. Suomalaisessa kontekstissa varsinkin kulttuuripanostuksen ”hyödyllisyys” kyseenalaistetaan aina: eikö kannattaisi kuitenkin laittaa rahaa mieluummin kirjastoon ja vanhustenhoitoon? Väheksymättä yhtään näitä kohteita totean: juuri tästä syystä – siis pragmaattiset näkökulmat tunnistaen - on äärimmäisen tärkeää, että teemme myös kulttuuri-investointeja.

Tämä siksi että Suomen tulevien vuosikymmenten tärkein haaste on se, kuinka teemme tästä maasta monikulttuurisemman ja avoimemman. Me tarvitsemme Suomeen 2025 vähintään 250 000 ulkomaalaista, jotka tekevät täällä töitä korvataksemme nykyisten ikäluokkien poistuman. Jotta tämä voisi onnistua tarvitsisi feodaalisen ulkomaalaispolitiikan muutoksen lisäksi lisää kansainvälistä – siis kansoja ylittävää ja yhdistävää – kulttuurielämää tänne. Ja siihen Guggenheim olisi omiaan.

BlogMarkkuin finnish