Etiikan uusi tuleminen

On aikaamme kuvaava ilmiö, että keskustelu yhteiskunnan ja siellä toimivien ihmisten ja organisaatioiden moraalista on kasvanut ennennäkemättömiin mittoihin. Nordean ja Sammon hallituksen puheenjohtajan Wahlroosin jyrkkien kannanottojen ja Finnairin toimitusjohtajan Vehviläisen asuntosekoilujen ohella myös laajemmat kysymykset vastuusta ja moraalisesta selkärangasta esimerkiksi Euroopan velkakriisin hoidossa ovat väistämättömästi tuoneet eettiset kysymykset yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Mikä tämän kaiken keskustelun takana on? Viimeisessä Talouselämän haastattelussa 24.2. ministeri Heidi Hautala antaa oivallisen vinkin toteamalla että ”pitää pyrkiä ratkaisuihin, jotka ihmisten oikeudentaju hyväksyy”. Kansalaiset Suomessa ja kaikkialla maailmassa ovat kyllästymässä siihen tapaan, jolla pienet piirit hoitavat keskenään omia etujaan. Wahlroosin lausuntojen herättämä närkästys on ennen kaikkea moraalista kapinaa: yhteisen hyvän asemesta yhteiskunnalliset vaikuttajat keskittyvätkin omiin etuihinsa.

Myös Kreikan ja Euroopan velkakriisi voidaan ymmärtää moraalisena kriisinä. Ensin Kreikan eliitti on etuja jakamalla velkaannuttanut taloutensa ja aiheuttanut Eurooppalaisen kriisin. Nyt alkaa puolestaan ilmetä että Kansainvälinen yhteisö alkaa hermostua Eurooppaan: maailman suurimman sijoitusrahaston yhdysvaltalaisen Pimcon vetäjä Mohamed El-Erian pitää viikonvaihteen Financial Times lehden kirjoituksessa sietämättömänä sitä, että Euroopan velkakriisi vie suurimman osan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n apulainakassasta.

Oman edun tavoittelu, jota Wahlroos Helsingin sanomien haastattelussa suitsuttaa, on johtanut meidät taloudelliseen ja eettiseen kriisiin. Finanssimaailman se on vienyt siihen pisteeseen, että johdannaismarkkinoiden luoma likviditeetti kasvoi finanssikriisiin mennessä kymmenkertaiseksi maailman nimelliseen bruttokansantuotteeseen nähden. Näin esimerkiksi Kreikan lainaneuvottelujen yhteydessä erittäin ongelmallista on ollut neuvottelut Hedge-rahastojen kanssa, jotka ovat ostaneet lainoja puhtaasti spekulaatiomielessä.

Spekulatiivinen, kyltymättömästä ahneudesta energiansa saanut finanssitalous on johtanut luottamuksen vähenemiseen markkinoilla. Luottamus on kitti, joka pitää maailmantalouden osaset yhdessä. Maailman kenties arvostetuin salkunhoitaja, pelkästään ei-spekulatiivisiin papereihin sijoittava Bill Gross on ennustanut että olemme tänä vuonna siirtymässä ”paranormaaliin” talouden aikaan, jota sävyttää hidas talouskasvu, korkea työttömyys ja markkinatoimijoiden pyrkimys vähentää velkoja koska he eivät luota toisiinsa.

Finanssimaailman kriisi panee koko yhteiskuntamme, ja erityisesti sen eliitin, etiikan oppitunnille. Nähdäkseni tämä tarkoittaa että eettinen keskustelu tulee toivottavasti syvenemään ja saamaan uusia muotoja. Läpinäkyvyys, moraalinen selkäranka ja yhteisen hyvän ajaminen muodostuvat talouden kovimmaksi valuutaksi.

Ainoa hyvä puoli nykyisessä kriisissä on että se osoittaa meille millä arvoilla yhteiskuntiamme ja talouksiamme tosiasiassa johdetaan. Toivoa sopii, että se auttaa luomaan eettisesti tietoisemman yhteiskunnan.

Markku Wilenius Tulevaisuuden tutkimuksen professori Helsinki

This post also in English ›

BlogMarkkuin finnish